Post by Solinar on Jun 26, 2006 10:06:02 GMT -5
Tänne laittakaa runojanne!
~SoL
Minä aloittaa!!! ;D
Pakkasaamu
On pakkasaamu kirpeä,
Vaikka aurinko hieman kajottaa.
Kuusimetsän latvat
Ovat täynnä purppuraa.
Ja taivas on niin monierivärinen,
Että kuvata en voi.
Kuulen puiden hennon huminan,
Joka korviini mun soi.
Koivujen oksat
Ovat kimaltavassa kuurassa.
Se on kuin hopeaa
Kiinnitettynä taivaassa.
Lumivaippa valkoinen,
Täysin koskematon,
Vastaa säteilyyn
Aamuauringon.
Siinä eka ja toka heti perään:
Kuolema
Se hiljaa saapuu huoneeseen
Kaapu asusteenaan.
Ja suuren suurta viikatetta
Se kantaa olallaan.
Sitä ei käy kieltäminen,
Sitä paeta ei voi
Ja kun aika oli kypsä siihen,
Se surman uhrilleen toi.
Se on Kuolema.
Se rotalla ratsastaa.
Se ottaa sielun mukaan
Ja uhrin tuonpuoleiseen kuljettaa.
Se sinut opastaa
Yli usvaverhojen
Ja se sinut saattaa
Maailmaan kuolleiden.
Siinä jo toinen. Ja kolmas:
Unimörkö
Unissasi vaeltaa
Otus kalmakatseinen.
Se on painajaishahmo,
Hirviö unien.
Sillä on viitta,
Niin, ja hehkuvat silmät.
Ja on myös viikate,
Joka halkaisee muut terät.
Se on luuranko,
Mörkö kaikkien unien.
Kulkiessaan se peräänsä jättää
Vanan verisen.
Kuinka muka voi nukkua?
Kuinka unen muka saa;
Kun hirviö unimaailmassa
Vapaana mellastaa.
Kuinka muka joku
Voisi saada unta
Kun on sekaisin
Koko uniluomakunta.
Siinähän niitä jo olikin!
~SoL
Toivelista:
Delight
Aikaa sitten, silloin,
Kun laumat oli sovussa
Tuli kolme koiraa Characon
Viestittämään vaarasta;
"Tunnen tärinästä tantereen,
Haistan tuulen tuoksusta,
Että tulivuori Plazy
On kohta purkautumassa.
Näin neuvon teitä, Valtiatar:
Paetkaa kun vielä voitte,
Sillä Plazyn vihan tuholta
Tekin muuten tuhoudutte."
Sanat lausui Delech,
Characon johtaja
Ja viestin otti vastaan
Tsakadon prinsessa.
Tytär jotaja Michyn,
Hezy-neitonen,
Asteli rinteillä Plazyn,
Tuhon estää aikoen
Hän taisteli, hän yritti, hän ei luovuttanut
Vaan Plazyn mahdille ei pärjää kuolevainen;
Prinsessa Hezyn heitti alas laavaan,
Tuuli, sinne tippui neitokainen.
Michy, surunmurtama
Meni Delechiä syyttämään,
Vaan suru, raivo vihakaan
Ei sitä pystynyt estämään:
Syvyyksitä hornan,
Kuuman, magmahehkuisen,
Heitti Plazy laavan,
Tappoi kansat laumojen.
Vain säästyi Delech,
Hän ainoastaan,
Ja liian heikkona
Elämäänsä jatkamaan.
Hän heitti henkensä, vaan
Jäi lauma eloon kuitenkin:
Sai vieraan naaraan seuraajaksi,
Paikalle tulleen Cinevin.
Hän hyvin hoiti hommansa,
Lauma kasvoi, kukoisti
Myös hetkeä myöhemmin
Tsakado henkiin heräsi
Vieraiden aloittamana,
Vaan viha säilyi siltikin,
Kun se karran puhkesi kukkaan,
Ja viha kytee sydämmissään vieläkin.
Tämän viestin kaikki runot © Solinar
~SoL
Minä aloittaa!!! ;D
Pakkasaamu
On pakkasaamu kirpeä,
Vaikka aurinko hieman kajottaa.
Kuusimetsän latvat
Ovat täynnä purppuraa.
Ja taivas on niin monierivärinen,
Että kuvata en voi.
Kuulen puiden hennon huminan,
Joka korviini mun soi.
Koivujen oksat
Ovat kimaltavassa kuurassa.
Se on kuin hopeaa
Kiinnitettynä taivaassa.
Lumivaippa valkoinen,
Täysin koskematon,
Vastaa säteilyyn
Aamuauringon.
Siinä eka ja toka heti perään:
Kuolema
Se hiljaa saapuu huoneeseen
Kaapu asusteenaan.
Ja suuren suurta viikatetta
Se kantaa olallaan.
Sitä ei käy kieltäminen,
Sitä paeta ei voi
Ja kun aika oli kypsä siihen,
Se surman uhrilleen toi.
Se on Kuolema.
Se rotalla ratsastaa.
Se ottaa sielun mukaan
Ja uhrin tuonpuoleiseen kuljettaa.
Se sinut opastaa
Yli usvaverhojen
Ja se sinut saattaa
Maailmaan kuolleiden.
Siinä jo toinen. Ja kolmas:
Unimörkö
Unissasi vaeltaa
Otus kalmakatseinen.
Se on painajaishahmo,
Hirviö unien.
Sillä on viitta,
Niin, ja hehkuvat silmät.
Ja on myös viikate,
Joka halkaisee muut terät.
Se on luuranko,
Mörkö kaikkien unien.
Kulkiessaan se peräänsä jättää
Vanan verisen.
Kuinka muka voi nukkua?
Kuinka unen muka saa;
Kun hirviö unimaailmassa
Vapaana mellastaa.
Kuinka muka joku
Voisi saada unta
Kun on sekaisin
Koko uniluomakunta.
Siinähän niitä jo olikin!
~SoL
Toivelista:
Delight
Aikaa sitten, silloin,
Kun laumat oli sovussa
Tuli kolme koiraa Characon
Viestittämään vaarasta;
"Tunnen tärinästä tantereen,
Haistan tuulen tuoksusta,
Että tulivuori Plazy
On kohta purkautumassa.
Näin neuvon teitä, Valtiatar:
Paetkaa kun vielä voitte,
Sillä Plazyn vihan tuholta
Tekin muuten tuhoudutte."
Sanat lausui Delech,
Characon johtaja
Ja viestin otti vastaan
Tsakadon prinsessa.
Tytär jotaja Michyn,
Hezy-neitonen,
Asteli rinteillä Plazyn,
Tuhon estää aikoen
Hän taisteli, hän yritti, hän ei luovuttanut
Vaan Plazyn mahdille ei pärjää kuolevainen;
Prinsessa Hezyn heitti alas laavaan,
Tuuli, sinne tippui neitokainen.
Michy, surunmurtama
Meni Delechiä syyttämään,
Vaan suru, raivo vihakaan
Ei sitä pystynyt estämään:
Syvyyksitä hornan,
Kuuman, magmahehkuisen,
Heitti Plazy laavan,
Tappoi kansat laumojen.
Vain säästyi Delech,
Hän ainoastaan,
Ja liian heikkona
Elämäänsä jatkamaan.
Hän heitti henkensä, vaan
Jäi lauma eloon kuitenkin:
Sai vieraan naaraan seuraajaksi,
Paikalle tulleen Cinevin.
Hän hyvin hoiti hommansa,
Lauma kasvoi, kukoisti
Myös hetkeä myöhemmin
Tsakado henkiin heräsi
Vieraiden aloittamana,
Vaan viha säilyi siltikin,
Kun se karran puhkesi kukkaan,
Ja viha kytee sydämmissään vieläkin.
Tämän viestin kaikki runot © Solinar