Tsakadon hirmut metsällä

[joli]

[[Solinaaaar! Ja kai tänne muitakin saa änkeä Ja otsikossa näkyy Chiazzan luovaa luovuutta... xD Khek khek!]]

Joli hölkkäsi nopeaa vauhtia metsikköön päin vilkuillen aina välillä taakseen, jotta Mishka pysyisi perässä. Tsakadon metsä häämötti tummana edessä, sieltä varmasti löytyisi naaraille jotain ruokaa. Isoa tai pientä. Kunhan nyt jotain saisi. Siro puolisusi otti pari isoa loikkaa, jotta päästäisiin nopeammin perille. Se katsahti jälleen taakseen. Pian oltiinkin jo metsän reunassa ja naaras puikkelehti puitten välistä hieman syvemmälle metsään, siellä olisi ehkä enemmän sapuskaa nälkäisille otuksille. Hetken vielä hölkättyään Joli pysähtyi ja istahti odottamaan sen vaaleaa toveria.

[Solinar]

# Mwuahaaahhaaa! Vaalean hirmun paluu!#

Mishka jolkutti Jolin kannoilla. He tulivat metsän laitaan ja sukelsivat puitten sekaan.
"Toivottavasti saamme hirven! Ne ovat maukkaita!" Mishka haaveili ääneen.
Joli odotti tätä pensaikon takana.
"Hei! Yritetään löytää hirvi!" hän huikkasi Jolille saatuaan näköetäisyyden tähän.

[joli]

"Mikäpäs siinä" Joli sanoi ja lipaisi huuliaan nousten innokkaasti seisomaan.
Puolisusi laski oitis päänsä alas koittaen löytää hirven hajun. Pari päivää vanha haju tuoksahti tämän kirsuun, mutta elukka olisi jo kaukana. Sitä olisi turha yrittää metsästää. Joli lähti kulkemaan ristiin rastiin koittaen löytää toisen hajun. Paikalla millä Mishka ja Joli oli ei kuitenkaan tuntunut olevan mitään. Ellei sitten toinen löytäisi jotain. Hitaasti puolisusi lähti kulkemaan nokka maassa ja häntäänsä heilutellen hajujen perässä. Joukkoon sekoittui eri lajin edustajia eikä niistä oikein ottanut selvää. Välillä hajut lähtivät eri suuntiin eikä sudenpuolikas tiennyt mitä seurata. Se nosti päänsä ylös ja katsahti Mishkaa. Jos toinenkin yrittäisi vainuta löytäisivät he nopeammin jonkun. Mutta varmasti Mishka oli sen jo tajunnut. Jälleen otus laski päänsä haistellakseen maata. Se lähti verkkaiseen hölkkään koittaen löytää hirven hajun.

[Solinar]

Mishka nosti päin vastoin kuononsa ilmaan, haistellen sitä ja toivoen saavansa kiinni hirven pistävästä tuoksusta. Mishka lähti ravaamaan hiukan eri suuntaan kuin Joli, ja saikin lönkyttää aikansa, ennen kuin löysi tuoreen hajun.
"Joli!" Mishka huusi niin kovaa kuin uskalti (hän ei halunnut pelästyttää hirveä tiehensä) ja lähti juoksemaan puskien läpi hajun viitoittamaan suuntaan.

[joli]

Siniharmaa puolisusi höristi lurppia korviaan. Se nosti päätään ja katseli ympärilleen. Kutsuiko Mishka häntä? Joli lähti hölkkäämään toisen luo ja katsoi sitten tuota kysyvästi.
"Mitä?" Se kysyi ja haisteli sitten ilmaa.
"Aivan" Otus sanoi venytellen ensimmäista a-kirjainta normaalia pitempään.
"Hirvi" Se sihahti ja nuuskaisi maata.
"Ole nyt hiljaa, ettet pelästytä sitä"
Siniharmaa Joli virnisti toisella ja lähti kevyesti loikkimaan hajun perässä.

[Solinar]

"Ole nyt hiljaa, ettet pelästytä sitä" Joli sanoi.
'Ikään kuin minä täällä enemmän hölöttäisin...' hän ajatteli virnuillen, mutta pysyi hiljaa.
Liki ääntäkään päästämättä Mishka lähti kulkemaan hajun perässä, höristellen korviaan kuullakseen, josko jossain kuulisi oksan paukahdus tai pensaan kahahdus.
Mishka kulki kuono maassa, mutta hän kohotti sen maasta yrittäen estää aivastusta, ja onnistuikin.
Silloin hän huomasi vasemmalla puolellaan, pienellä aukiolla uroshirven.
'Se on kiertänyt puolikaaren!' Mishka tajusi, ja nykäisi kevyesti edelläkulkevaa Jolia hännästä merkiksi siitä, että hirvi oli tuolla.
#Sori pikku autohittauksen pahalainen...#

[joli]

[[Eihän tuo hittausta ihan ollut]]

Joli pysähtyi ja katsahti Mishkaa.
"Aaa" Se "sanoi" hiljaa ja nojautui sitten hiukan vaaleampaan tovieriaan kohti.
"Jos vaikka menisit tuonne sitä vasta päätä niin voisin ajaa sen sitten sinun luo?" Joli sanoi ja odottamatta vastausta se jo avasi suunsa.
"Hienoa"
Sen sanottuaan puolisusi lähti hiipimään kyyryssä yhden puskan taa. Se katsahti Mishkaa ja odotti, että tämä lähtisi omalle paikalleen. Mishka olisi varmasti hiukan parempi tappamishommassa kuin hän itse, Joli kun oli melko hento, mutta ei hän mikään huono ollut. Päin vastoin.

[Solinar]

Idea oli hyvä, ja Mishka lähti hiipimään kyyryssä aukean toiselle laidalle.
Mishka osasi hiippailla hiljaa, liki ääntäkään ei kuulunut.
Ajan myötä Mishka pääsi paikalleen, ja hirvi oli käynyt makuulleen heinikkoon. Mishka kyyristyi pensaiden taakse valmiina, odottaen Jolin aloitusta.

[joli]

Joli kyyristyi hiljaa odottamaan puskan taa. Piti olla varma, että Mishka oli valmis. Hetken se vielä odotti. Puolisusi lipaisi huuliaan, jäänitti takajalkansa ja ponkaisi sitten puskasta villisti haukkuen ja mursiten, oikeastaan se oli murinan ja haukkumisen sekoitusta. Raivokkaasti naaras lähti juoksemaan kohti hirveä joka oli kovaa kyytiä nousemassa jaloilleen. Ihmeen nopea tuo tyhmä elukka olikin. Tosin, Joli oli vielä nopeampi.
'Aa, ihanaa olla puoliksi saluki' Se hihkui mielessään, salukit kun olivat synnynnäisiä juoksijoita.
Niin myös Joli oli perinyt hieman tuota juoksijanlahjaa. Nopeasti se kiidätti itseään hirven taakse ja välillä sen toiselle sivulle, välillä näykkäsi ja välillä murahti, ulvaisi ja haukahti. Ja hirvellä pysyi kiva juoksu yllä, tosin juoksi oli puolisudelle liian hidasta. Hirvi koitti välillä koukata pois ns. "kurssista", mutta ihmeen kaupalla Joli sai sen tiellä pysymään: kohti Mishkaa.

[Solinar]

Mishka kyyristyi puskassaan valmiina hyppäämään. Korvat luimussa se katseli Jolin innokasta ohjaamista. 'Veressä sutta ja salukia, luonteessa paimenkoiraa...' Mishka ajatteli huvittuneesti, mutta ei voinut uhrata aikaa haikailuun: Hirvi lähestyi.
Nopealla liikkeella Mishka ampaisi loikkaan takajalkojensa vieterimäisellä avustuksella.
Hetkessä Mishka oli kiinni otuksen kurkussa, riuhtoen kynsillään kiivaasti otetta turkista ja upottaen hampaansa syvemmälle ja syvemmälle tämän kurkkua.

[joli]

Joli hihkui innosta kun Mishka hyppäsi hirven kurkkuun.
"Oikea teurastaja!" Se kiljui ja hyppäsi sitten kiinni kylkeen.
Hirvi ei pysynyt hyvin pystyssä kohen naaraan ollessa sen kimpussa. Se horjui pahasti. Henki rahisi kovasti kun toinen oli kiinni sen kurkussa. Elukka ei saisi enää kauaa henkeä. Lopulta se kaatui. Joli irrotti otteensa ja hypähti hirven viereen ja murisi vielä jotta hirvi pysyisi maassa, Jolihan oli niin pelottava, että kaikki pelkäsivät sitä.
"Aaa, ilman ruhjeita" Se sanoi ja venytteli sitten takakoipiaan.
Se katsahti toveriaan ja kallisti päätään.
"Mutta entäs sinä?" Naaras kysyi ja asteli lähemmäs.

[Solinar]

"Ei mitään hätää." Mishka sanoi pirteästi, kumartuen sitten hirven puoleen.
"Siitä riittää pitkäksi aikaa...." hän mutisi hiljaa. Mishkan valkea kuono oli veren tuhrima.
Hän päättikin mennä peseytymään heti ruokailun jälkeen.

[joli]

Joli virnisti. Se kuuli Mishkan sanat ja heilautti vaisusti häntäänsä.
"Ei siitä kauaksi iloa ole. Hirvihän mätääntyy loppujen lopuksi niin kuin kaikki kuolleet. Ja eiköhän linnut, madot ja muut hyönteiset tee siitä lopun" Siniharmaa puolisusi sanoi ja nuuskaisi sitten hirveä.
Joli virnisti jälleen ja katsoa tapitti sinisillä silmillään Mishkaa.
"Mitäs tässä odottelemaan, käydään käsiksi" Se huudahti ja kävi sitten hirven kylkeen kiinni.
Veri roiskahti hienoisesti ja valui nälkäisen otuksen rinnuksille ja jaloille.

[Solinar]

Mishka hymyili ystävänsä innokkaalle ruoan käyttöönotolle.
"Mikäpä siinä." Hän sanoi, ja rupesi kiskomaan lihanpaloja Jolin vieressä.
Hetken aikaa mälläiltyään ruokaa Mishka tunsi olevansa sopivan kylläinen, ja siirtyi kiskomaan yhtä hirven jaloista irti.
"Sitä on kiva kaluta myöhemmin..." hän mutisi vastaukseksi, ja rupesi kaluamaan hirven jalkaa ylhäältä tyvestä saadakseen sen irti.
Aikansa aherrettuaan hän sai kuin saikin jalan irti, ja laittoi sen sivuummalle odottamaan. Mishka kääntyí katsomaan ystäväänsä.
"Oletko jo kylläinen?" hän kysyi hymyillen, mielessään kirkkaana säihkyvä järvi, johon sukeltaa, ja pintaan noustessa olisi jähmettynyt veri ja ruoantähteet tiessään.

[joli]

Joli nosti päätään. se kohotti kulmiaan, kun toinen rupesi vetämään hirven jalkaa irti ruhosta. Tässähän oppi uusia tapoja.
"Ahaa" Naaras huudahti ja jatkoi sitten syömistään.
Hetken se söi vielä, mutta nosti sitten jälleen päänsä ja peruutti hiukan taakse päin kääntyen sitten. Joli käveli yhden puun alle ja lysähti sitten siihen makaamaan. Se katsoi Mishkaa ja nyökkäsi.
"Kyllä, olen kylläinen, mutta luuletko, että hypin heti ruuan jälkeen puita halaamassa?" Puolisusi sanoi ja virnisti.
"Ei, minä annan ruuan laskeutua"